Meillä siirrytään pikkuhiljaa uuteen blogiin ja enimmäkseen päivitellään sitä tästä eteenpäin.
Välillä saatan tännekkin ehkä jotain vielä käydä rustailemassa, mutta jossain vaiheessa luovutaan tästä todennäköisesti kokonaan.
Tuonne uuteen osoitteeseen siirrellään pikkuhiljaa myös täältä kaikki vanhat kirjoitukset.
Uusi blogini löytyy osoitteesta: http://auringonlaskunaikaan.blogspot.fi/
lauantai, 10. marraskuu 2012
Uusi osoite
perjantai, 9. joulukuu 2011
08.09.2011
Kyllä, minua kiusattiin koulussa. Koko sen kymmenen vuotta mitä peruskoulu (eskari mukaan luettuna) kesti. Sitten muutin yli sadan kilometrin päähän kotoa toiveenani päästä eroon kaikesta pahasta mitä elämäni oli siihen asti pitänyt sisällään. Menin uuteen kouluun uudella paikkakunnalla ja ajattelin että amiksessa meiniki olisi jotenkin kypsempää ja erilaista, mutta valitettavasti luulin väärin. Kiusaaminen jatkui.
"Entäs jos kiusatun kotona on alkoholismia, perheväkivaltaa, huumeita? Entäs jos se, ettei koulussakaan saa olla rauhassa, onkin viimeinen niitti?"
Huumeita meidän kotona ei sentään ollut, mutta kaikkea muuta kylläkin. Joillekkin vaikeiden kotiolojen päälle kiusatuksi tuleminen koulussa voi olla se viimeinen niitti ja kestämätön juttu, mutta jostain syystä itselläni (peruskoulu aikaan) se oli toisin päin. Koulussa mä olin oppinut sietämään kiusaamista. Niin oli vaan aina ollut ja varmaan tulisi aina olemaan. Mä olin aina se jotenkin muka muita huonompi ja helppo kiusata kun en ollut samanlainen kuin useimmat muut meidän koulussa. Enemmän mä kuitenkin pelkäsin sitä kotiin menemistä koulun jälkeen...
Kun koulusta vihdoin pääsi pois ja eroon kiusaajista, oli yleensä kotona jo uusi kiusaaja odottamassa. Se jos mikä teki elämästä tuskallista, kun ei kotonakaan saanut olla rauhassa. Siellä omassa kodissaan, oman perheensä luona, missä jokaisella lapsella pitäisi olla se oma turvapaikka. Siellä se oli kaikkein pahinta.
Mikä kamalinta se kaikkein pahin ihminen, joka teki elämästäni hyvin vaikeaa ja joskus jopa yhtä helvettiä oli oma äiti.
Ja mä kun aina luulin että nimenomaan äidin pitäisi olla se joka suojelee lasta kaikelta pahalta... No.. Näin se ei ollut ainakaan meillä.
tiistai, 15. marraskuu 2011
Mentävä on
Mulla on tässä hetken aikaa ollut ihan sellanen olo että mun on mentävä.
Ei tästä touhusta tuu enään yhtään mitään..
keskiviikko, 2. marraskuu 2011
Marraskuu, eikä lunta näy
Marraskuun puolella tosiaan mennään jo, mut ei oo vaan tuota lunta tullu vielä.
Aamullakin kotoo lähtiessä, kun kävelin ovesta ulos ja pihan poikki kohti meidän talon parkkipaikkaa, mietin siinä autoani katsellessa ja välillä taivaalle vilkuillen että koskahan ne talvirenkaat pitäis tohon autoon vaihtaa..
Ei ole lumesta tietoakaan, enkä ole pahemmin huomannut jäitäkään vielä missään vaikka aamulla aikasin olen kurssille ajellut. Ehkäpä ne kohta vois vaihtaa, ennenkö se talvi taas yllättää autoilijat, niinkuin uutisissa joka talvi hehkutetaan :D
Lumen puuttumisen vuoksi vaihdoin käyttöön tuommosen talvisella puun kuvalla varustetun blogipohjan.
Ehkä sitä luntakin vielä saadaan. Ennen joulua mielellään, kiitos.
tiistai, 25. lokakuu 2011
toinen päivä kurssilla
Mie oon Hotelli Jämsässä sellasella ihanalla työkkärin kahden viikon atk kurssilla. Muuten ihan kiva mut välis vähän tympeetä ku tehään ihan perus juttuja niinku tyyliin katotaan miten tiedostoja tallennetaan koneelle xD
Noo saan mä tästä kuites korotetun päivärahan kun täällä istun 9-15 maanantaista perjantaihin tän kaks viikkoo ni kaippa täällä nyt jaksaa istua sen aikaa. Ja pääsee samalla surffaileen netissäkin.
