Mulla ei oo ikinä ollu varsinaista lempivuodenaikaa...
Monta kertaa oon sitä miettiny mut en osaa valita.

Syksy on kiva kun sataa ja puut muuttuu punasiks ja keltasiks. Mä tykkään sateesta,
se rauhottaa ja on jotenkin niin kaunista.
aurinko paistaa, 
päivät lyhenee tulee yö pakkaset 
tuuli riepottaa puita.
Lehdet putoilee puista ja tuuli pyörittää niitä ympäriinsä.
Ilma viilenee,
luonto hiljenee,
linnut muuttaa etelään 
kasvit kuihtuu pois.

jotenki se on niin valtavan kaunista ja samalla niin surullista.

Sitten tulee talvi ja ensilumi,
maa on puhtaan valkoinen, 
järvet jäätyy.
Kylmät pakkaset, valkoinen hohtava hanki,
kuu yötaivaalla ja kirkkaasti loistavat tähdet.

Talvella ne kaikki näkyy selkeemmin.
Paljon kirkkaampina.

Pienet talvilinut jotka hyppelehtivät kirkkkaalla hangella,
nokkivat siemeniä,
vierailevat lintulaudalla.
Kirkas järvenjää ja 
hehkuva takkatuli kylmänä talvi-iltana.
Kirkkaasti loistavat kynttilät valaisevat huonetta,
lumilyhdyt piahlla
Pimeinä talvi-iltoina..
ja joulu...
Uusivuosi ja räiskyvä värikäs ilotulitus
piemeällä keskiyön taivaalla..
hehkuvat revontulet pakkasyössä.
Raikas pakkaskeli ja hohtava hanki.

Niin väritön ja silti niin valtan kaunis

Kevät kun jäät sulaa, vesi tippuu räystäistä,
lumi sulaa ja kastelee maan..
Muuttolinnut palaavat jälleen,
päivä pitenee,
ruoho alkaa vihertää ja 
puut saavat uudet lehdet.
Aurinko lämmittää maata 
ja luonto herää taas eloon.
Kasvit kasvavat,
eläiet heräävät talviuniltaan,
purot solisevat,
luonto vihertää,
linnut laulavat.

Kaikki on niin kaunista ja ihanaa...

Ja kesä...
on niin ihanan lämmintä pitkän ja kylmän talven jälkeen.
Aurinko paistaa ja pilvet leijailevat taivaalla.
Saa taas laittaa sandaalit jalkaan 
ja pukeutua huoletta ohueen toppiin ja hameeseen.
Järvet kimaltelevat auringossa,
paljaat varpaat,
kuuma asfaltti,
polttava hiekka rannalla
ja lämmin vesi...
linnut järvellä.
Pehmeä nurmikko vatsan alla,
perhoset,
kukat tuoksuvat,
lempeä kesä tuuli...
Vihreitä kauniita puita ympärillä,
aurinko hyväilee ihoa lämmöllään.
Juhannus ja yötönyö..
Kokko ja musiikki..
Saa taas älhteä järvelle soutelemaan
tai makoilla vailla huolia nurmikolla tuulta kuunnellen.
Unohtaa kaiken muun ja vain nauttia auringosta.

Kaikki se on niin kaunista ettei mistään haluaisi luopua 
kun sen on kerran saanut.
Ei pysty päättämään mistä pitää eniten.

Nauttii vain siitä mitä on nyt ja mitä tulee.
Aina on muisto edellisestä 
ja toivo tulevasta.

Ajattelee vain miten kaunista se kaikki on.
Punainen harmaantuva syksy,
talvi... valkoinen hanki joka hohtaa kuutamossa,
eloon heräävä luonto kun lumi keväisin sulaa..
ja lämmin kesä auronko joka hellii paljasta ihoa
ja kimaltelevat siniset järvet.

Ei niistä pysty valitsemaan yhtä ihanaa josta pitää eniten..
En minä ainakaan.
Ne on kaikki niin valtavan kauniita...
jotenkin.. 
omalla tavallaan..

-----------------------------------------------------------------------------------------------------

Lisäsin tämänkin tuolla alkuperäisellä päivämääräällään... Olen siis kirjoittanut tämän omaan päiväkirjaani tuona 2004 syksyisenä päivänä jolloin olin erittäin masentunut ja juuri lopettanut peruskoulun ja jäänyt pitämään välivuotta. Masennuksen keskellä löysin jopa jotakin valoisampaakin ajatusta.