Uneton tosiaan.. Kahden maissa kömmin sänkyyn ja tuijotin vähän aikaa se oikeaa ja sit koitin ruveta nukkuun. Neljä tuntia siis makasin sängyssä ja nukuin huimat nolla tuntia! Puol tuntia sit nousin viimein ylös, kun Tommi lähti opiskeleen rekalla ajamista ja totesin et turha sitä on siel sängyssä maata kun ei kerran uni tule niin se ei tule.

Ja sit pörrää vielä kaiken maailman ihme juttuja päässä niin koita siinäki sit saaha nukuttua... JA Tommi kuorsaa.. Ihana rakas mieheni joka valtaa muutenkin koko sängyn pyöriessään niin kuorsaakin vielä. Ennen salkkareita juttelin rakkaan ystäväni Jameksen kanssa facebookin chatissä ja meidän syvällinen keskustelumme sai minut taas ajattelemaan kaiken laista. Ehkäpä tämä keskustelu ja sen herättämät ajatukset olivat osasyynä tähän minun öiseen levottomuuteeni ja unettomuuteeni. James tuli ihan vaan kyselemään että mitä miul kuuluupi ja kehu saaneensa kutsun työhaastatteluun. Hyvä hänelle. Sitten tuli vaan puhetta yleisesti fiiliksistä mitä on kummallakin ollu ja miltä elämä näyttää jne.

Noh, sittenpä tuli siinä puhuttua kuinka mikään ei tunnu enää miltään ja on usein kumman levoton fiilis eikä saa nukuttua ja asiat vaan poukkoilee päässä. On jotenkin niin turhautunut elämäänsä, kun mistään ei tunnu tulevan mitään ja kaikki tuntuu olevan aivan turhaa. Välillä on semmosia fiiliksiä.  Oltiin molemmat vähän samoilla linjoilla näitten ajatusten kanssa ja puhuttiin siinä sitten jotain vähän enemmänkin näist jutuista ja saatiin jopa jotain tolkkuakin toistemme epämääräisistä ajatuksista. Se on hyvä kun on kerrankin puheissa semmosen ihmisen kanssa joka tietää melkein jo yhdestä sanasta mitä ajattelee ja mitä milläkin asialla tarkoittaa =)

Tuli siinä sitten puhuttua meidän parisuhteistakin ja tulin jälleen kerran todenneeksi etten mä ole kovinkaan tyytyväinen tähän parisuhteeni nykyiseen tilanteeseen. Sitäkin siinä yhdessä puitiin ja mietittiin. Oli se mukava jutella jonkun kanssa joka osas oikeesti kysyä miltä musta mikäkin tuntuu ja osui oikeesti asian ytimeen. Kummasti sitä sitten kun tulee semmonen fiilis ettei mistään tuu mitään ja sitä koittaa vaan jotenkin lutvia tiensä eteen päin niin sitä rupiaa ahdistaan ihan pirusti, kun huomaa millanen fiilis sitä oikeesti on päällimmäisenä aika usein.

Rupesin siinä miettimään TAAS tätä minun ja Tommin erittäinkin toimivaa parisuhdetta jossa lähes kaikki keskustelut käydään huutamalla tai muuten vain riitelemällä... Tai ei nyt ihan kaikki mutta aivan liian monet. Mietin  miten se on mahdollista että minä olin melkeinpä onnellisempi silloin kun olin ihan itekseni. Yksinäistähän se tosin välillä oli, mutta eipä ollut ketään vittuilemassa ja valittamassa kaikesta mitä teen. Sai ihan rauhassa tehä mitä itte haluaa ilman että joku on selän takana vittuilemassa. Kysyipä se Jameskin tästä meidän suhteesta.. Eipä se tuo ukkeli tunnu kovinkaan usein minua täällä kotona edes huomaavan. Monesti tuntuu että olen aivan yhtä yksinäinen nytten kuin silloin yksin asuessani. Ainut ero on se että joku kuorsaa selän takana kun yrität nukkua ja se joku on aina valittamassa jos aion mennä jonnekkin tai tehdä jotakin. Sanoipa James oikein osuvasti että sehän on kuin joku haamu täällä kämpässä, ainut että kummituksetkin on kiinnostavampia xD  Tällä hän tarkoitti lähinnä sitä kun Tommi on aina omissa oloissaan eikä paljoa minulle päivän aikana huomioonsa jaa.. Joskus tuntuu ettei se mua huomaisi vaikka istuisin naaman päälle.

Nyt minä taidan ehkä lopettaa tämän jaarittelun tässä ennenkuin tästä tulee ihan tuhottoman pitkä jaari jaari jaari eikä kukaan jaksa lukea loppuun asti... Kirjoitan ehkä myöhemmin tänään lisää näitä öisiä ajatuksiani. Sitten jossain välissä kun jaksan keskittyä