mua vituttaa..
tai ei oikeastaan enää vituta. Ehkä mä oon vaan todella väsynyt juuri nyt.
Mun kaverilla, joka asuu tuossa naapurissa, on synttärit bileet ja oltiin mieheni kanssa siellä.
Siinä oli pientä härdelliä kun veljeni ex oli kutsuttu sinne myös ja niin oli veljeni ja hänen nykyinenkin kutsuttu. Siitä tuli sit kauhee haloo kun veljeni nykyinen ei voi sietää tätä ex naista ja haukkuu portoskis ja vaikka miksi vaikkei edes tunne koko ihmistä. Minun mielestäni, pakko sanoa, tämä ex olisi veljelleni paljon parempi nainen kuin tämä nykyinen nirppanokka.

That's it! sainpas sanottua :D

Joo mut asiasta mooottorisahaan...
Meinaan kokoajan kirjottaa väärin, koska olen erittäinkin paljon humalassa tätä kirjoittaessani. Sorry about that.

Meillä oli oikein hauska ilta jos unohdetaan tämä pieni hässäkkä veljeni nykyisen kanssa..
He eivät siis millään voineet jäädä juhliin mukaan koska tämä exä oli paikalla. Kävivät myöhemmin viellä haukkumassa juhlakalun ihan pystyyn tästä asiasta jonka seurauksena synttärisankari vetäytyi vessaan itkemään. Tästä kuitenkin selvittiin ja juhlimista jatkettiin, mutta.

Siis MUTTA. 
Lauloimme singstaria ja mieheni halusi laulaa minulle laulun. Joka on kyllä kaunis laulu pakko myöntää.
Tauskin sinä vain. No ei siinä se pikku mutta olikin sitten kun mieheni sanoi tarjalle (keksitty nimi) että haluaa laulaa seuraavaks mulle laulun niin hänpä meni fiksuna tokaisemaan näin : Mä haluun laulaa Lauralle sinä vain..

LAURALLE!!

Öööh.. tuota.. minähän en kyllä tietääkseni ole mikään laura..

Laura on mieheni ex nainen.. ja tämän saman naisen kanssa miehelläni on myös pieni poika. He ovat eronneet kauan aikaa sitten eikä ole paljon poikaakaan meillä näkynyt vaikka heillä on yhteishuoltajuus.
Pikkasenko tuntui loukkaavalta kun minun rakas mieheni jonka kanssa olemma jo vuoden melkein olleet yhdessä kutsuu minua lauraksi kaikkien muidenkin kuullen... 

En voi sille mitään mutta väkisinkin alan miettimään...
Toivooko mieheni todella minun olevan tämä laura??

Enhän minä voi tästä miksikään lauraksi muuttua.. Minä olen vain minä.. Mutta nyt taas tuntuu että se ei riitä.

nyt mulla on sellanen fiilis...
Miks mä en ikinä riitä?

Joku voi olla sitä mieltä et tää on jotain vitun angst angst juttuu mut sil mä en taas voi yhtää mitään.
Tuntu vaan niin pirun pahalta.