Mäki oon miettiny ja tuskaillu pitkään kun oon päässy lihomaan tän nykysen suhteeni aikana ja haluisin laihtua takasin entisiin ihan ok mittoihini, mutta en kuitenkaan oo saanu otettua itteeni niskasta kiinni oikeen kunnolla... Välillä oon yrittäny mukamas lenkkeillä enemmän kun on tuo koirakin mut ei sekään oo ihan onnistunu toivotulla tavalla.. Oon käyny välillä äitin kanssa vesijuoksussa mut sekin on loppuje lopuks niin harvoin ettei siitä oo ollu kovinkaan suurta apua. Nyt sitten vihdoin ja viimein sain itestäni sen verran irti että alotin zumban viime viikolla. Kyllä oli rankka tunti ja olin ihan puhki sen jälkeen.. huomenna olis toinen tunti ja toivon kovasti et jaksan pitää mielenkiintoo yllä sen verran että kävisin siellä kauden loppuun asti :D olishan sekin jo jotain.

Ikuista rakkautta... Jaa'a olihan mullakin joskus aikoinaan mies jonka kanssa olisin voinu olla maailman tappiin asti onnellisena, mut hän päätti yllättäen ettei kaikki oo niin hyvin kuin pitäisi ja otti ja lähti. Sen jälkeen tässä onkin hapuiltu ja yritetty löytäää sitä oikeaa niinkuin säkin sanoit. Vanhempien avioero on varmasti rankkaa vaikka itse olisi kuinka aikuinen tahansa. Itse kyllä joskus teinivuosina toivoin että vanhempani olisivat eronneet. Ehkä meillä kaikilla olisi sitten ollut lopulta hieman helpompaa ilman jatkuvia perhe riitoja. Mutta mistäs sitä tietää.. Vieläkin ne on yhdessä vaikka monta kertaa olikin ero lähellä. Ei sitä koskaan tiiä etukäteen sanoa miten tässä elämässä lopulta käy, mut aina on hyvä toivoo et hyvin =)