Joulu aatto meni ihan kivasti siihen asti kun päästiin illalla vihdoin mieheni kanssa kotiin. Sitten pitikin taas jo alkaa juopottelemaan ja lupasi kovasti että en mä ota ku vähän glögiä tässä kotona ihan rauhassa. Ja PASKAT!! Lopulta sitä oltiin taas kännissä kun apina ja käyttäydyttiin niin helvetin ärsyttävästi et meinasin jo heittää koko ukon pihalle mut enhän minä kehdannu ku oli yli 30 astetta pakkasta ja toinen olis paleltunu sinne kun ei olis ollu mitään paikkaa minne mennä yöksi...  Jotenka minä taas kerran nielin kaiken paskan mitä tuli ja purin hammasta.

Olin niin vihainen että jopa toivoin että hän vain lähtisi pois eikä tulisi enää ikinä takaisin. Että mukava joulu yö meillä.

En jaksa nyt edes kertoa kaikkea mitä sinä yönä tapahtui mutta se oli yksi elämäni hirveimmistä öistä. Joskus minusta tuntuu että en yksin kertaisesti vain enää jaksa tätä elämää.. Välillä mietin miksi ihmeessä minä vielä olen tuollaisen miehen kanssa. Ja nyt kun asiaa mietin niin minun on aivan pakko todeta että en minä enää edes tiedä..  Tiedän että saisin parempaakin. Miksi siis roikun tämmöisessä?

Onneksi on tämä vuodatus minne voin kirjoittaa ajatuksiani aivan vapaasti kenenkään minua tuomitsematta ja kenenkään ajatuksistani suuttumatta..
Minulla on kyllä ihan nuita perinteisiä päiväkirjojakin useampi mutta minusta hieman tuntuu että tämä "ihana" mieheni käy salaa lukemassa niitä, vaikkei sitä myönnäkkään.. Joten en tiedä voinko enää edes tuota päiväkirjaa niin täysillä kirjoittaakkaan. Ei ole mukavaa kun täytyy yrittää piilotella omia tavaroitaan toisen yli utelialta katseilta. Pelkästään tekstarin saaminen saa hänet aivan hermoilemaan. Hän kuvittelee että kaikki viestit mitä minulle tulee ovat joltakin "toiselta" mieheltä ja hän yrittää täten siis oikein urkkimalla urkkia mitä kukakin minulle lähettää ja mitä minä heille vastaan. Erittäin ahdistavaa.