Pitkä oli elämäsi tie.
lähes tulkoon 80vuotta.
Monen monta tarinaa se 
piti sisällänsä, mutta silti
aivan liian moni niistäkin 
jäi meiltä kuulematta.

Aivan pienen hetken vain
olit osa elämääni.
Mieltäni tarinoillasi avarsit
noilla vuosien takaisilla.
Kaikki ne tarinoita olivat
elämästä menneestä.

Sinun elämästäsi.

Voi mikä rikkaus olitkaan minulle,
vaikken sitä ehkä aina arvostanutkaan.
Silti oli aikamme tää yhteinen
aivan liian lyhyt.

Mutta aina saapuu viimein tuo päivä,
jolloin on elämän päätyttävä 
ja uuden alettava. 
Surumme keskellä meidän on 
vain sopeuduttava ja jatkettava 
matkaamma ilman sinua.

Sinua jota kaikki niin rakastimme.
Ja jota nyt ikävöimme ja 
lämmöllä muistelemme.

Jonain päivänä mekin 
tapaamme jälleen.

Siihen asti...
Hyvästi rakas isoisä.

Isoisä jota emme saata
ikinä unohtaa.

------------------------------------------------------------------------------------------------------

Tämän kirjoitin vaarini muistoksi 22.04.2008. Pari päivää papan kuoleman jälkeen....

19.04.2008 pappa kuoli... enkä mä edes vastannut puhelimeen kun äti yritti soittaa aikaisemmin ja kertoo et pappa on joutunu sairaalaan....