Täällä minä käsittelen sitä ah, niin ihanaa ja makeaa elämää ja myöskin sitä sydäntä raastavaa joskus erittäinkin kamalaa elämää.
Jokaisen elämään mahtuu niitä ylä- ja alamäkiä, mutta kuten sanotaan kaaduttuaan on vain noustava ylös. Ja niin se matka jatkuu! Jos koko elämä olisi aina vain sitä vaaleanpunaista ruusuilla tanssimista niin ei mitkään saavutukset enää tunnu minkään arvoisilta. Elämässä on se kumma juttu, kuten serkkuni kanssa tässä pohdiskelimme eräänä iltana hieman nautiskeltuamme, ettei se ole koskaan liian helppoa.

Päätin tässä joutessani hieman parannella tuota blogini kuvausta kun huomasin että siinä luki vieläkin että "22-vuotiaan" vaikka minähän olen jo 23! Hui kauhia kun mie oon vanha!  HAHAH no ei vaiteskaan nuorihan minäkin vielä oon, mutta joskus kun sitä ajattelee tätä mennyttä elämää ja niitä ikimuistoisia hetkiä joskus nuoruudessa, joka siis ei tietenkään ole vielä ohi, sitä alkaa tuntea itsensä jotenkin jo niin kamalan vanhaksi. Varsinkin kun alkaa oikein miettimään ja tajuaa että jostakin hauskasta jutusta on kulunut jo huimat 7 vuotta! Silloin sitä alkaa usein kaivata niitä huolettomia nuoruus aikoja jolloin ei tarvinnut murehtia vuokran maksusta ja siitä mistä saa rahaa ruokaan. Tämä liittyykin oikein osuvasti tuohon mun kuvaukseeni myös :)  Viime yönä meillä juopoteltiin ja rakas vaikkakin joskus erittäin rasittava serkkuni alkoi avautumaan minulle asioista joita oli tapahtunut 15 vuotta sitten. Itselläni oli hieman hämärät muistikuvat kyseisestä tapahtumasta mutta serkkuni, joka nyt on jo kolmen kymmenen, tuntui muistavan liiankin hyvin. Tuskallisia muistoja... Tästä saikin alkunsa tämä "elämä ei oo helppoa" keskustelu josta sainkin idean tähän uuteen blogini kuvaukseen.