Yritin tänään keskustella mieheni kanssa näistä meidän ongelmistamme. Tai ehkä ne eivät hänen mielestään mitään ongelmia ole mutta minä näen ne ongelmina ja vieläpä aika suurina sellaisina. Koska olen myöskin aika pitkään ollut suhteellisen onneton elämääni tässä parisuhteessa ja jopa toivonut hänen vain häipyvän ja jättävän minut rauhaan, päätin yrittää puhua hänen kanssaan.

Istuimme autossa matkalla kaupunkiin ostamaan kaverin kaverille viina pulloa jonka mieheni oli hänelle velkaa ja oli mennyt lupaamaan että tänään vie uuden tilalle. Miehelläni ei ollut yhtään rahaa koska ne olivat kaikki menneet edellisellä baari reissulla ja se pullokin oli pitänyt ottaa velaksi. Niinpä minä taivuin jälleen kerran ja maksoin sen pullon. Oikeastaan vain sen takia että tämä henkilö jolle pullo piti viedä oli minun ystäväni sisaren aviomies ja ystäväni mies oli puhunut häneltä sen pullon minun miehelleni. (monimutkaisesti selitetty ehkä..)

Joka tapauksessa tämän ystäväni mies on aika kova kaveri tappelemaan hermostuessaan ja on tästä syystä käynyt oikein käräjilläkin ja tämä ystävän sisaren mies, jolta pullo lainattiin, on ollut myös mukana näissä hommissa. Ainakin osassa. Enkä minä taas halunnut jäädä siihen väliin jos mieheni onnistuu heidät suututtamaan joten maksoin pullon.

Sanoin kyllä tomerasti miehelleni että hän saa luvan maksaa sen minulle HETI takaisin kun hänelle tulee seuraavat rahat! Eli istuimme siis autossa ja kysyin mieheltäni aivan kuin ohimennen: Miks me ei ikinä puhuta mistään?

Hän vastasi vain että puhutaanhan me..
Minä: No eihän puhuta. Ja ainakun mä yritän jutella sun kanssa jostain niin sä et kuuntele tai sanot vaan jotain et nyt mä meen nukkumaan.
Mieheni: Jutellaan nyt sitten. Mistä sä haluat jutella.

Minä: Jaa mistäkö...? No haluaisitkohan sä keskustella vaikka siitä miten sulla on joku kummallinen pakko mielle aina ryypätä? Tai siitä kuinka sä oot aina lainaamassa kaikilta.. Tai vaikkapa siitä miten tää elämä on muutenkin päin helvettiä.

Mieheni oli hetken hiljaa.. Sitten totesi vain: Päätä sää. Mistä sä haluat jutella.

Noh ensin sanoin hänelle ettei häntä kamalasti näyttänyt kiinnostavan mikään näistä aiheista kun ei vaivautunut yhtäkään asiaa millään lailla kommentoimaan.
Sitten selitin miehelleni kuinka minusta tuntuu siltä ettei hän paljoa välitä miltä minusta tuntuu ja kuinka inhottavaa se on kun hänen on aina pakko ryypätä ja jos ei ole rahaa niin sitä hankitaan jostain vaikka väkisin että pääsis juomaan ja sitten ollaan velkaa vähän kaikille. Huomautin myös siitä kun tälläkin kertaa MINÄ joudun hoitamaan hännen ryyppy velkojaan. Puhuin myös siitä kuinka hän aina humalassa ollessaan kohtelee minua kuin mitäkin roskaa. Haukkuu, vittuilee ja käyttäytyy kuin mikäkin maailman suurin kusipää.

Hän tietenkin alkoi taas kerran väittää vastaan ja yritti sanoa ettei tämä pidä paikkaansa -.-  No yllätys yllätys. Niinhän se aina menee.

Hetken aikaa siinä väiteltiin ja sanoinkin hänelle että: sitten tulee aina tää et sun on pakko väittää vastaan kaikesta mitä mä sanon, etkä sä voi ikinä myöntää jos oot tehny jotain väärää.

Siitäkin hän väitti vastaan.

Lopulta hän syytti taas minua kun minä muka aina huudan ja totesin siihen että onko se ihmekkään jos mä hermostun kun mua ei edes kuunnella.
Yritin kyllä keskustella ihan rauhallisesti näistä jutuista mut enhän mä tuntunu pääsevän asiassa paljon alkua pidemmälle kun hän jo alkoi inttää vastaan ja syytellä minua kovaan ääneen.

Sitten alkoi TAAS KERRAN se kuuluisa hiljaisuus.
Minähän en sano mitään kun sä vaan suutut.
Niin se aina sanoo ettei tarvis keskustella mun kanssa.

VITTUMAISTA!!

Huomaatteko kuinka turhauttavaa on edes yrittää keskustella tuommoisen ihmisen kanssa näistä tärkeistä asioista??
Sitten kun päästiin kotiin niin hän vain istuu hiljaa sohvalla sen näköisenä kuin joku olisi sanonut jotain tosi pahasti ja sitten kun kysyin että mikä on niin vastaus oli taas kerran: ei mikään, kuhan mietin.  Joo sit ku kysyin et mitä miettii niin vastaus oli tyyliin että mitähän illalla tulee telkusta.

Erittäin turhauttavaa.